Yleistä kuntotutkimuksista
Rakennuksen kosteus- ja sisäilmateknisen kuntotutkimus käynnistyy joko käyttäjien raportoimien sisäilmaongelmaepäilyjen vuoksi, kosteusvauriohavaintojen vuoksi tai tarpeesta selvittää rakennuksen tekninen kunto osana rakennuksen suunnitelmallista ja pitkäjänteistä ylläpitoa.
Kuntotutkimuksissa määritetään rakennusosittain esiintyvät kosteusteknisesti riskialttiit rakenneratkaisut, niissä esiintyvät vauriot ja epäpuhtauslähteet sekä niiden laajuus ja vaikutus sisäilman laatuun. Lisäksi kuntotutkimuksissa otetaan kantaa ilmanvaihtojärjestelmän riittävyyteen, puhtauteen ja toimintakuntoon.
Tutkimuksen on tuotettava kattavat ja yksityiskohtaiset lähtötiedot korjaussuunnittelua sekä tämän perusteella tehtävää korjausmenetelmien, korjauskustannusten ja korjausaikataulun arviointia varten.
Kosteus- ja sisäilmateknisen kuntotutkimuksen yhteydessä on usein luontevaa selvittää haitta-aineiden (esimerkiksi asbestin ja PAH-yhdisteiden) esiintyminen purkutyömenetelmien valintaa ja purkujätteiden käsittelyä varten. Peruskorjattavissa kohteissa tehdään rakennusteknisten kuntotutkimusten lisäksi talotekniikkajärjestelmien kuntotutkimukset ja tarvittaessa myös haitta-aine- ja radontutkimukset.
Kattavimmat ohjeet kuntotutkimuksen tekoon ja raportointiin löytyvät ympäristöministeriön julkaisusta Rakennuksen kosteus- ja sisäilmatekninen kuntotutkimus (2016).
Kosteus- ja sisäilmateknisten kuntotutkimusten perusteella jokaiseen rakennukseen voidaan tehdä altistumisolosuhteiden arviointi Työterveyslaitoksen arviointimallin (2017) mukaisesti.
Alla on ympäristöministeriön oppaan kuvaus kuntotutkimuksen etenemisestä.
