Kosteusvaurion korjaushanke on jaettu tällä sivustolla kolmeen kokonaisuuteen: kuntotutkimus, korjaustyön suunnittelu ja korjaustyö. Kuntotutkimuksista ja suunnittelusta on laadittu tiivistetyt kuvaukset alasivuille. Ohjeita löytyy lisää Ohjeet- ja opastekortit -välilehdeltä.
Kosteusvaurion korjaushankkeen toimintamalli kuvina
Alla on ympäristöministeriön oppaan kuvaus korjaushankkeen kulusta.
Toinen korjaushankkeen toimintamalli on esitetty alla olevassa kuvassa.
Omakotitalon homekorjaushankkeen sopimusasiakirjat on esitetty alla olevassa kuvassa. Käytännössä lähes samat asiakirjat ovat käytössä isommissakin kiinteistöissä.
Homekorjaushankkeen vaiheet ja asiantuntijoiden tehtävät on esitetty alla olevassa kuvassa. Kuva on kiinteistö- tai taloyhtiön korjaushankkeesta, mutta pientaloille ja muille rakennuksille pätevät samat asiat pienin muutoksin.
Yhteistyö korjaushankkeessa
Jotta ongelmien ja vaurioiden korjaukset onnistuisivat, on ratkaisevaa eri toimijoiden ja viranomaisten edustajien kyky pystyä yhteistoimin arvioimaan vaurioiden vakavuutta ja korjattavuutta, koko korjausprosessin ajan. Jo tarveselvityksessä ja hankesuunnitteluvaiheessa olisi hyödyllistä käyttää rakennusterveyttä ymmärtävää rakennusteknistä asiantuntijaa (kuntotutkijaa ja suunnittelijaa) rakennuksen kunnon selvittämiseksi, jotta tutkimukset, korjausmenetelmät ja laajuudet suunnattaisiin oikein.
Terveyshaitan selvittämiseksi rakennus tulisi tutkia aina mahdollisimman kokonaisvaltaisesti, mikä tarkoittaa sitä, että tutkimuksessa arvioidaan kaikkia niitä tekijöitä, joista saattaa aiheutua terveyshaittaa. Tutkimuksessa tulisi arvioida rakennuksen rakenteiden, pintamateriaalien, talotekniikan, irtaimiston ja käytön vaikutus asunnon tai muun oleskelutilan terveydellisiin olosuhteisiin. Toimenpiteiden tulee kuitenkin olla oikeasuhteisia tavoitteeseen nähden.
Arviolta noin kolmasosa terveyshaittaa aiheuttavista kosteusvaurioista sijaitsee rakenteiden sisällä niin sanottuina piilovaurioina. Piilovaurioiden selvittäminen edellyttää rakenneavauksia, eli rakenteiden kuntotutkimustoimenpiteitä. Pintoja rikkomattomilla selvityksillä ja aistinvaraisilla havainnoilla ei voida tehdä kaikissa tapauksissa luotettavia johtopäätöksiä terveyshaitasta. Rakenteissa voi olla vakavia terveyshaittaa aiheuttavia kosteus- ja homevaurioita, vaikka rakennuksen sisäpinnoilla ei olisi havaittavissa merkkejä terveyshaitasta ja sisäilman mikrobipitoisuudet olisivat pieniä. Riskialttiiden rakenteiden kuntotutkimuskynnyksen alentaminen tehostaisi terveyshaittojen selvittämistä, lyhentäisi terveyshaitoille altistumisaikaa ja parantaisi terveyshaittojen poistamiseksi tehtävien toimenpiteiden onnistumisen todennäköisyyttä, kun terveyshaittaa aiheuttava tekijä olisi selvitetty huolellisesti.
Pääsuunnittelija ja erityisalan suunnittelija vastaavat riittävistä korjaussuunnittelun lähtötiedoista. Rakennuksissa joissa on terveyshaitta tai sen epäily, voidaan tarvittaessa, jos oma tietämys tai aika ei riitä, käyttää apuna asumisterveysasetuksen mukaisia ulkopuolisia asiantuntijoita selvitettäessä sisäilmaongelman syitä ja merkittävyyttä. Tilaajan ja kosteusvaurion kuntotutkijan ja korjaushankkeen vetäjän (kosteusvaurion korjaustyön suunnittelija) on päätettävä selvitysten pohjalta miten merkittävä vaurioitumisaste on ja miten laajoihin korjauksiin on varauduttava. Tämä vaatii kaikilta poikkitieteellistä erityisosaamista ja yleisymmärrystä kosteus- ja homevaurioista sekä oman alan osaamista ja kokemusta. Lopullisen korjaustarpeen ja –tavan määrittely kuuluu rakennusteknisen henkilön osaamisalueeseen ja painottuu korjaussuunnittelijan tehtäväksi yhteistyössä tilaajan kanssa.
Korjausten toteutusvaiheessa varmistetaan korjausten onnistuminen kosteusvaurion korjausten työnjohdon ja valvonnan jatkuvalla yhteistyöllä korjaussuunnittelijan kanssa. Sillä korjausten edetessä useimmiten löytyy uusia ja piileviä vaurioita, jotka vaikuttavat korjauksen suunnittelun ja toteutuksen uudelleen arviointiin. Kosteusvaurion kuntotutkija tai rakennustekninen rakennusterveysasiantuntija voivat tarkentaa joitakin tilanteita. Korjausten onnistumista edistäisi jos kosteusvauriokorjaajilla olisi valmius havaita ja ilmoittaa työnjohdolle mahdollisesti suunnitelmista poikkeavat rakennekohdat purkutöiden ja korjausten edetessä. Korjausprosessiin kuuluu lopuksi korjausten onnistumisen jälkiseuranta tutkimuksineen ja niiden yhteenveto.
Selkeä työnjako ja tiivis yhteistyö eri asiantuntijoiden välillä kosteus- tai homevaurion selvitystyössä, korjaussuunnittelussa ja korjausten toteutuksessa ovat keskeisiä tekijöitä korjaushankkeen onnistumisen kannalta.
