Rakennusten sekä asuin- ja työtilojen terveydellisistä oloista säädetään maankäyttö- ja rakennuslaissa (132/1999, MRL), terveydensuojelulaissa (763/1994, TSL) ja työturvallisuuslaissa (738/2002, TTL) sekä lakien nojalla annetuissa asetuksissa ja näitä selventävissä alemmissa ohjeissa.
Rakennusten yleisestä terveellisyydestä, turvallisuudesta ja käyttökelpoisuudesta on säädetty maankäyttö- ja rakennuslain 12 §:ssä (Rakentamisen ohjauksen tavoitteet), 117 §:ssä (Rakentamiselle asetettavat vaatimukset) ja 117 a - g §:ssä (Olennaiset tekniset vaatimukset). Lisäksi rakennus ympäristöineen on pidettävä sellaisessa kunnossa, että se täyttää terveellisyyden, turvallisuuden ja käyttökelpoisuuden vaatimukset (MRL 166 §).
Terveydensuojelulain 26 § ja 27 §:n mukaan asunnoissa ja muissa oleskelutiloissa sisäilman olosuhteiden tulee olla sellaiset, ettei niistä aiheudu tilassa oleskeleville terveyshaittaa. Jos sisäilman olosuhteista voi aiheutua terveyshaittaa asunnossa tai muussa tilassa oleskelevalle, on toimenpiteisiin haitan tai siihen johtaneiden tekijöiden selvittämiseksi, poistamiseksi tai rajoittamiseksi ryhdyttävä viipymättä.
Työpaikkojen terveydellisistä vaatimuksista sekä työnantajan vastuusta on säädetty työturvallisuuslaissa.
Lakien tavoitteena on varmistaa, että työ- ja oleskelutilat ovat terveelliset ja turvalliset tilojen käyttäjille rakennuksen koko elinkaaren ajan. Rakennukset, joissa on todettu aiheutuvan terveyshaittaa tilojen käyttäjille, tulee korjata rakennukselle asetetun käyttöikätavoitteen ja käyttötarkoituksen mukaisesti. Mikäli korjausten laajuus ja kustannukset eivät ole järkeviä, rakennus voidaan poistaa käytöstä.
Huomioitavaa terveydensuojelu- ja työturvallisuuslaeissa
Terveydensuojelulain (763/1994) 1 § mukaan lain tarkoituksena on väestön ja yksilön terveyden ylläpitäminen ja edistäminen sekä ennalta ehkäistä, vähentää ja poistaa sellaisia elinympäristössä esiintyviä tekijöitä, jotka voivat aiheuttaa terveyshaittaa. Tässä laissa tarkoitetaan terveyshaitalla ihmisessä todettavaa sairautta, muuta terveydenhäiriötä tai sellaisen tekijän tai olosuhteen esiintymistä, joka voi vähentää väestön tai yksilön elinympäristön terveellisyyttä. Kunnan terveydensuojelu-viranomainen voi viimeisenä keinona päättää tilan olevan käyttökiellossa, kunnes terveyshaittaa oletettavasti aiheuttavat olosuhteet on korjattu.
STM:n asetuksen (545/2015) säädöksiä sovelletaan terveydensuojeluviranomaisten päätöksissä terveyshaitan ehkäisemiseksi, selvittämiseksi, rajoittamiseksi tai poistamiseksi sen mukaan, mitä terveydensuojelulain 27 §:ssä (1237/2014) tai 51 §:ssä (763/1994) säädetään. Asetuksen säädökset ovat sovellettavia asuntojen ja muiden oleskelutilojen terveydellisten olosuhteiden arviointiin.
Asunnolla tarkoitetaan maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) 113 §:ssä asuinkäyttöön hyväksytyssä rakennuksessa olevaa asuntoa, joka on päätarkoituksen mukaisesti tarkoitettu asumiseen. Muuna oleskelutilana pidetään lähtökohtaisesti terveydensuojelulain (763/1994) 13 §:n 1 momentin 2 tai 5 kohdan mukaisia ilmoitusvelvolliseen toimintaan tarkoitettuja tiloja tai joita muutoin käytetään julkisina kokoontumistiloina tai pitkäaikaiseen oleskeluun. Tällaisia tiloja ovat muun muassa koulut, päiväkodit, palveluasunnot tai muut vastaavat tilat, jotka on tarkoitettu muiden kuin pelkästään työntekijöiden oleskeluun.
Työturvallisuuslaki (738/2002) tuli voimaan 1.1.2003 ja se sisältää velvoitteita työntekijöille ja työnantajille ja sen mukaan tarkoituksena on mm. ennaltaehkäistä ja torjua työympäristöstä johtuvia työntekijöiden fyysisen ja henkisen terveyden haittoja. Työsuojeluviranomainen voi äärimmäisenä keinona määrätä käyttökiellon tilaan, jossa on hyvin selvä terveyden menettämisen vaara, joka koskee useita työntekijöitä.
Terveys- ja työsuojelutarkastajien ei oleteta tekevän kaikkia kosteus- ja homevauriokohteisiin liittyviä tutkimuksia ongelmarakennuksissa. Asumisterveysasetuksen (STM, 545/2015) pykälällä 21 § tarkennetaan terveydensuojelulain (1237/2014) 49 d §:n 1 momentissa tarkoitetun ulkopuolisen asiantuntijan pätevyydestä eli koulutuksen sisältövaatimuksista, työkokemuksesta ja osaamisalueesta, johon hankittu pätevyys oikeuttaa toimimaan terveydensuojeluviranomaisen apuna valvonnassa. Lain pykälässä säädetään, että henkilöllä on oltava suoritettuna STM:n edellyttämä koulutus ja osaamistesti tai henkilön on hyväksytettävä aiempi koulutus ja työkokemus sekä muu osaaminen.
Työturvallisuuslain (738/ 2002) 10 §:n (Työn vaarojen selvittäminen ja arviointi) mukaan työnantajan on työn ja toiminnan luonne huomioon ottaen riittävän järjestelmällisesti selvitettävä ja tunnistettava työstä, työtilasta, muusta työympäristöstä ja työolosuhteista aiheutuvat haitta- ja vaaratekijät sekä, milloin niitä ei voida poistaa, arvioitava niiden merkitys työntekijöiden turvallisuudelle ja terveydelle. Jos työnantajalla ei ole 1 momentissa tarkoitettuun toimintaan tarvittavaa riittävää asiantuntemusta, hänen on käytettävä ulkopuolisia asiantuntijoita. Työnantajan on varmistuttava, että asiantuntijalla on riittävä pätevyys ja muut edellytykset tehtävän asianmukaiseen suorittamiseen. Työterveyshuollon asiantuntijoiden ja ammattihenkilöiden käytöstä sekä työpaikkaselvityksestä säädetään työterveyshuoltolaissa (1383/2001).
