Tutkimuksessa esitellään erilaisia mikrobivaurioita ja arvioidaan niiden syntymiseen johtaneita syitä. Tutkimuksessa tarkastellaan myös niitä toimenpiteitä, joilla mikrobivaurio löytyi ja verrataan niitä kuntotarkastuksissa yleisesti käytettyihin menetelmiin. Tutkimusaineistona käytettiin Hengitysliitto Helin korjausneuvontatoiminnan tarkastettavaksi tulleita pientaloja. Kuntotarkastusten lähtökohtana olivat asiakkaan sisäilmaan yhdistämät oireet. Tarkastuksissa pyrittiin samanlaatuisuuteen laatimalla yhteinen tarkastusmenetelmä ja harrastamalla tutkimusten vertailua ja ajoittaista yhteistyötä tutkimuskohteissa. Liiton tutkimustoiminta kattoi aluekeskusten kautta koko maan Kotkasta Inariin. Aineistona oli 429 omakotitaloa, jotka liiton korjausneuvojat tarkastivat vuosina 1998−2002. Taloista 291:stä löydettiin mikrobivaurio, jonka tutkija uskoi aiheuttaneen asiakkaan kokemat terveyshaitat. Taloista löydettiin yhteensä 425 mikrobivauriota, sillä n. 1/3 vaurioituneista taloista oli useampi kuin yksi mikrobivaurio. Vaurioituneista 291 talosta löydettiin yhteensä 82 erilaista tapaa, joilla mikrobivaurio oli syntynyt. Mikrobivauriot olivat usein rakenteiden sisällä hankalasti löydettävissä siten, että niistä ei ollut näkyvissä silmin havaittavaa merkkiä. Vaurioista 2/3 selvisi Asuntokaupan kuntotarkastusten yhteisen toimintamallin mukaisilla rakennetta rikkomattomilla tarkastustoimenpiteillä. Viimeisen kolmanneksen selvittämiseen tarvittiin kuntotutkimustoimenpiteitä kuten kosteusmittauksia porarei’istä, rakenteiden avaamista tai mikrobinäytteiden ottamista. Pientalojen mikrobivauriot esiintyivät pääasiassa alapohjarakenteissa, pesutiloissa ja kellareissa. Taloissa oli vain muutama ilmanvaihdon puutteellisuudesta aiheutunut vaurio. Aineistossa ei ollut yhtään vauriota, joka olisi aiheutunut rakennusmuovin käytöstä höyrynsulkuna. Vaikka erilaisia kosteusfysikaalisia vaurioitumistapoja kohteissa ilmeni, selvästi suurin osa vaurioista aiheutui veden valumisesta rakenteisiin. Toiseksi suurin vaurioitumistapa oli kapillaarisuuden takia siirtyvä kosteus. Ennen 1960-lukua rakennetuissa taloissa mikrobivaurio oli useimmiten kellarin tai alapohjan rakenteessa, varsin usein kuitenkin myös yläpohjassa. 1960-luvulla rakennetuissa taloissa mikrobivaurio oli joka toinen kerta alapohjarakenteessa, usein myös kellariseinässä tai pesutilojen rakenteissa. 1970-luvun taloissa mikrobivaurio oli todennäköisimmin pesuhuoneessa. Myös alapohjarakenteissa oli paljon vaurioita. 1980-luvun taloissa mikrobivaurio oli joka toinen kerta pesutilojen rakenteissa.
