Työn päätavoitteena oli selvittää paine-eron vaikutus sisäilmanäytteen mikrobipitoisuuteen kenttäkokein. Tutkimuksessa kehitetyllä menetelmällä verrattiin normaalin käyttötilanteen sisäilmassa olevaa mikrobipitoisuutta ja -lajistoa alipaineessa otettuihin sisäilmanäytteisiin. Menetelmä pohjautuu vaipan yli muodostettavaan paine-eroon, joka voidaan toteuttaa ilmanpitävyyden mittaukseen tarkoitetulla laitteistolla tai rakennuksen ilmanvaihtojärjestelmällä. Menetelmällä pyritään tunnistamaan ilmavuotokohdat.
Tutkimuksessa on tarkasteltu kirjallisuuden perusteella mikrobikasvuston syntyyn vaikuttavia tekijöitä, usein kosteusvaurioituvia rakenteita sekä mikrobien ja niiden terveydelle haitallisten tekijöiden kulkeutumista sisäilmaan paine-eron vaikutuksesta.
Andersen-keräimellä otettiin sisäilmanäytteitä Oulun seudulla sijaitsevassa palvelurakennuksessa. Seinärakenteet olivat pääasiassa tiilimuureja ja alapohjarakenteet kaksoisbetonilaattoja. Normaalissa käyttötilanteessa (alipaine oli -6,8…-5 Pa) otettiin 5 sisäilmanäytettä, joiden sieni-itiöpitoisuuden mediaani oli 7 cfu/m3. Alipaine toteutettiin sulkemalla ilmanvaihtokanavat ja asentamalla ilmanpitävyyden mittaukseen tarkoitettu laite oveen. Tavoitepaineena oli -10 Pa vuorokauden ajan ja toisen vuorokauden ajan -20 Pa. Alipaineessa -10 Pa otettujen kymmenen sisäilmanäytteen sieni-itiöiden mediaani oli 6 cfu/m3. Alipaineessa -20 Pa kymmenen näytteen mediaani oli 8 cfu/m3. Alipaine ei lisännyt sieni-itiöitä sisäilmassa. Mikrobien määrä ei muuttunut, vaikka korkeahkoja mikrobipitoisuuksia (380…715 cfu/m3) mitattiin ryömintätilaisesta alapohjasta ja kellarista. Mikrobilajiston osalta käyttötilanteessa otetut näytteet erosivat alipaineessa otetuista näytteistä.
Alipainenäytteistä oli normaalinäytteitä enemmän kosteusvaurioon viittaavia lajeja, mikä viittaa vuotoilman tulleen myös vaurioituneista rakenteista sisäilmaan. Alipaine imee siis mikrobeja sisäilmaan. Mikrobilajien välillä oli eroja kulkeutumisessa sisäilmaan. Menetelmää tulee kehittää edelleen, muun muassa alapohjan ilmavuotokohtien tunnistus onnistuu vain merkkisavuilla tai ilmannopeusmittauksin. Menetelmän potentiaalinen käyttökohde on mikrobivauriokorjausten laadunvarmistus, jolloin tiivistysten onnistumista voidaan arvioida.
